Acatenango

10-11.2.2019

Fuego….toivottavasti nähdään vielä ! Oltiin onnekkaita kun saatiin kokea tällainen elämys. Ja onnekkaita että uskallettiin myös tehdä tämä vaellus huolimatta Meksikossa kuultuja vinkkejä siitä, että vaellus saattaa olla hieman vaarallinen Fuegon tämän hetkisen aktiivisuuden takia. Parempaa ajankohtaa vaellukselle ei olisi kuitenkaan voinut olla, sillä Fuegon jyrinää ja laavaa haluttiin juuri päästä näkemään.

Antiguan lähellä on useita tulivuoria joiden päälle järjestetään vaelluksia. Päiväreissuista yön yli reissuihin, helpoista raskaisiin. Vaellus Acatenangon päälle on raskain ja pisin, mutta palkitsevin joita Guatemalassa on tarjolla.
Omin päin ei vuorelle kuitenkaan kannattanut lähteä. Eikä meidän rinkoistakaan löytynyt kuin t-paitoja ja shortseja, sillä eihän me oltu tulivuorikiipeilyä edes ajateltu ennen reissua. Neljän kilometrin korkeudessa on viileää ja huonoilla varusteilla lähteminen on jopa hengenvaarallista. Viime vuonna kuusi vaeltajaa oli kuollut hypotermiaan Acatenangon päällä. Ei siis mitään leikkiä, joten tarvittiin opas, vuokravarusteet yöpymistä varten ja lisää vaatekerroksia päälle. Oppaita ja matkanjärjestäjiä oli tarjolla useita. Hinta ja ryhmän koko kulkivat käsi kädessä. Oltiin valmiita maksamaan hieman enemmän jotta päästiin pienemmässä ryhmässä englantia puhuvien oppaiden kanssa.

Sopivan järjestäjän löydyttyä sovittiin haku hotellilta ja aamulla klo 8 lähdettiin Acatenangon juurelle. Huolena oli säätiedotuksen lupaama pilvinen sää. Olisi hieman mieltä alentavaa kiivetä tunteja jyrkkää mäkeä ylös näkemättä pilvien takaa mitään. Huoli oli kuitenkin turhaa sillä lähtöpaikalla keli oli kuin morsian… Tänään nähtäisiin aivan varmasti laavaa!

Mihin mahdettiin oikein ryhtyä… Ensimmäiset 20m ylös ja syke lähenee kahtasataa. Ensimmäiset metrit ovat kuulemma aina raskaimmat, ja alkupätkä haastavin jyrkän nousun ja pehmeän hiekan takia. Toivottavasti tuo oli myös totta eikä vain oppaan tsemppaamista eteenpäin, sillä matkaa ylös oli vielä yli kuusi kilometriä.

Tunnin kiipeämisen jälkeen kroppa tottui tasaisen raskaaseen ylöspäin kiipeämiseen ja matkan teko keveni ainakin Heidillä, kun oma reppu siirtyi jonkun muun kannettavaksi. Oli jännää miten tulivuoren maasto ja ilma muuttui vain tunnin kävelyn aikana auringon paahteisesta viljelypellolta viileään ja kosteaan sademetsään.

Kolme tuntia takana, pari edessä. Sitä ennen kuitenkin ruokatauko. Eväät olivat erittäin hyviä. Syötiin jopa paremmin kuin muualla Guatemalassa oltiin syöty ennen vaellusta. Tämä oli yksi asia hieman kalliimman vaelluksen eduista verrattuna halvempiin, joissa tarjotut eväät ovat vain pari sämpylää yhtä vaellusta kohden.

Maasto oli muuttunut taas sademetsästä karumpaan maastoon pystyyn kuolleisiin puineen. Pilvet liikkuivat tällä korkeudella erittäin nopeasti. Välillä näkyvyys oli vain kymmenen metriä ja minuuteissa pilvet olivat kadonneet. Opas vakuutteli että tänään kyllä vielä nähdään Fuego ja laava.

Maasto muuttui hieman tasaisemmaksi ja polku oli jopa kiinteäpohjainen. Olisipa loppumatka näin kevyt. Yhtäkkiä kuului jyrinää, kuin lentokone olisi lentänyt metrien päästä…. Fuegohan siellä karjuu! Nyt ollaan jo erittäin lähellä Fuegoa ja camping aluetta.

Viisi ja puolituntia ylöspäin kyykkäämistä ja vihdoin! Fuego-vuori aivan uskomattoman näköalan kanssa! Saatiin heti tervetuliaisiksi kunnon jyrinä ja iso sienipilvi. Ei hetkeen tule makeampaa leiripaikkaa vastaan. Camping alueelta oli vain 1.6 km Fuegon huippuun. Pimeän tultua vuorten juurella olevat kaupungin valot näkyivät pieninä pisteinä leiriin. Fuego antoi makeat laavashowt pitkin yötä. 

Monen tunnin raskasta kiipeilyä ei helpota se, että neljän kilometrin korkeus tekee tottumattoman erittäin kipeäksi. Iltaa myöten olo paheni päänsäryllä ja oksettavalla ololla. Aamulla viideltä ennen auringonnousua lähdettiin kiipeämään vielä viimeinen rutistus ylös. Erittäin jyrkkää ja pehmeää hiekkamäkeä pitkin. Tällä kertaa kuitenkaan ei viimeistä puolta tuntia jaksettu heikon olon takia. Jäätiin katsomaan auringonnousu Fuegon tasalle pari sataa metriä Acatenangon huipusta.

2 Replies to “Acatenango”

  1. WOW!!
    Itse asun Meksikossa talvet, mutta nyt on tuonne päästävä!!! Minkä hintaisia nuo vaellukset on ja miten vaatetusta on saatavilla?

    1. Moi Karoliina!

      Vaelluksia tarjoavia yrityksiä oli monta. Hintahaarukka vähän sen mukaan kuinka isossa ryhmässä halusi mennä. Haluttiin kuitenkin mennä mahdollisimman pienellä porukalla, joten otettiin hieman kalliimpi (Muistaakseni 120e/henkilö) Meitä oli yhteensä neljä reissaajaa ja kaksi opasta. Tämä vaellus oli ihan extempore, joten mitään varusteitakaan meillä ei ollut itsellä mukana. Kaikki varusteet saatiin matkan järjestäjältä ja kuului hintaan (takit, teltat, makuupussit, pipot, pitkää paitaa yms). Ruoat oli myös erittäin hyvät. Syötiin kaksi ruokaa, välipala ja aamupala. Halvemmissa ja isompien ryhmien matkoissa kuulemma eväät voi olla pari sämpylää. Iso suositus meidän oppaille! Saat yhteystiedot jos haluat.

Vastaa